Tässä on viimeaikoina kuljettu sumussa ja päässä on pyörinyt tuhat ajatusta.
Siitä mikä oikeasti tässä elämässä on tärkeää.
Kun kohdalle osuu jotain näin pelottavaa se pistää usein elämässä asiat uuteen järjestykseen. Sillä ei ole enää mitään merkitystä olenko kolme kiloa laihempi kesäkuussa vai en. Salilla olen käynyt tässä koko ajan, koska siellä saa unohtaa ja ajatukset hengähtää.
Ihan mahtavaa kun voi olla 1,5tuntia ajattelematta mitään.
Asiat on ottaneet pikkuisen takapakkia, mutta ennusteet on edelleen postitiiviset.
Kyllä tämä tästä.
Mantrana hoen itselleni. Lapset ovat kuitenkin niitä uskomattomimpia selviytymään tilanteista. Yritän tehdä kaikkeni helpottaakseni läheisteni oloa. Olen viettäny sairaalassa aikaa potilaan seurana aina kun on ollut mahdollista. Vanhemmatkin kun tarvitsevat aikaa hengähtää. Huoli on myös heistä ja heidän jaksamisestaan.
Pitäkäähän kaikki läheisistänne huolta. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.
Elämiä on meillä jokaisella vain yksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti