Meillä on nyt ollut jo jonkin aikaa keskustela miehen kanssa oman asunnon hankinnasta. Suurimpana syynä on ollut yläkerran iloinen naapuri, joka kuuntelee musiikkia mielellään usein ja turhan kovaa. Haaveissa olis omakotitalo (lähinnä oma haave) tai rivitalo. Todellinen lottovoitto olis paritalo, jossa sais yhdistettyä kivasti nuo kaksi haavetta.
Itselle tärkeitä asioita on mm. oma rauha ja oma piha. Tykkään kovasti kaikenlaisesta puuhastelusta ja askartelusta. Mies ei niistä oo kovinkaan kiinnostonu mut ei liene sillä olevan niin väliä. : )
Kuumeilu johti siihen että eilen käytiin pankissa tiedustelemassa paljonko meillä olis varaa saada lainaa näillä tuloilla. Lainaa saatiin ihan kivasti ja hyvillä mielin lähdettiin ulos pankista. Paniikki iski illalla kotona kun alettiin laskeskelemaan todellisia kuluja. Miten ihmeessä ihmisillä on oikeasti varaa asua omissa asunnoissa?? Ja joillakin vielä lapsia siinä jotka syövät lisää rahaa. Karkeesti ja hieman yläkanttiin heitettynä asumiskulut nousis tämänhetkisestä n.500-700€. Tässä on jotain mitä me ei millään ymmärretä.
Me ollaan tällähetkellä aika pienituloisia johtuen omasta työtilanteesta. Kovasti oon yrittäny tehdä töitä sen eteen jotta saisin koulutettua itseni nopeasti uusiin uriin. Vaihtoehtoja on tällä hetkellä kaksi. Joko pyrin syksyllä kouluun ja jatkan samoissa hommissa seuraavat 4vuotta TAI pyrin hakemaan parempituloisia ja vakituisempia töitä ja yritän kouluttautua siinä samalla.
Välillä sapettaa ihan pohjattomasti etten ole aikoinani ymmärtny koulutuksen merkitystä. Sitä vaan joskus niin innostui tienaamisesta että lopetin koulut kesken.
Ahdistus ja stressi on kovalla kun tarttis saada jostain lisää tienestejä ja nopeasti. Ennen kesää ei kuitenkaan ole mahdollista työtä vaihtaa. Tuntuu että aika katoaa eikä eteenpäin pääse. Vähän on asenne myös sen mukanen. Lisäks tilannetta ei yhtään helpota oma kärsimättömyys.
Tiedä sitten mitä tässä kannattais tehdä. Odottaa vai suunata vaan rohkeesti nokkaa eteenpäin.
Terkuin
Nti KaikkiMulleHetiNyt!
rohkeesti vaan nokka kohti eteepäintä!!! Me ollaan miehen kans IHAN normituloisia perusduunareita, ja asuttiin alkuun mun yksiössä pääkaupunki seudulla mistä maksettiin jo 560 euroa ja nyt sit joku aika sitten laskelkeltiin ja ostettiin asunto, paritalon puolikas ja yhtiövastike on aika iso tässä eli noin 360 euroa ja lainan lyhennystä taitaa olla se n. 800 kuussa eli yhteensä 1200 euroa noin. ja jo itsestään maksoin melkein tuon 600 vuokraa yksiöstä niin sillein olen sen järkeillyt itselleni että onhan sen rahan riitettävä lainan lyhennyksiin. Sit on perus puheli, netti, sähkö ja ruokalaskut ja ruoka menoihin voi vaikuttaa ite aika valtavasti..
VastaaPoistaMä sanoisin että se mitä pankki teille on antamassa niin varmasti selviätte sen kanssa!
Ajattele ny, oma piha :)
No sitä just! Oma piha ja ehkä jopa pikkanen kasvimaa. Patio ja kesätuuli. :)
VastaaPoistaTässä ollaan nyt tutkailtu hieman lisää ja laksettu eri laskureilla ja erilaisilla koroilla ja aletaan pikkuhiljaa lämpeämään ajatukselle. Vielä kun tulis sopvan halpa ja peruskunnoltaan hyvä (ettei tarttis laittaa molempia kylppäriä sekä keittiötä heti) asunto. Ja sit tartts olla hyvät kulkuyhteydet mulle kun en sitä ajokorttia omista.
Mut pikkuhiljaa aletaan ilmeisesti nyt hakemaan. Jos sopiva ilmestyis. :)
Minkä kokoinen se teidän asunto on? Mä olen tässä järkeilly et unelmaa olis saada neliö, jossa olis molemmilla omat askarteluhuoneet ja sitten kn aika on kypsä niin mahdollisuus laittaa toisesta toukkala. Mut tietty kolmiokin riittää vallan mainiosti näin alkuun. :) Voihan sielt tosiaan sit aina muuttaa. :D Mää vaan haluisin kovasti juurtua jo jonnekki.
Meillä on tää paritalon puolikas 80 neliöö ja ihan hyvän kokoinen meille niin ja tuo postimerkin kokoinen piha, mutta sekin on söpö.
VastaaPoistaToukkala kai se jossain kohtaa pitäs tuonne vierashuoneesee perustaa, mutta ei vielä ajankohtainen.
Onnea asunnon etsintään, sen sitten tietää ja tuntee kun tulee kotiin :)
No onnea tässä tarvitaankin. On meinaan aika hiljaiset markkinat. Toivotaan että tässäkin kohtaa vanha sanonta pitää paikkansa ja kärsivällisyys palkitaan. :)
VastaaPoista