Onko olemassa elämää listojen ja taulukoiden ulkopuolella?

Tykkään listoista ja niiden kirjoittamisesta. Pidän myös erilaisten aikataulujen tekemisestä. Jotta kaikki tärkeät ja olennaiset asiat muistettaisiin, eikä mikään olennainen unohtuisi. Lisäksi aikatauluissa on se hyvä, että kaikki tarvittavat asiat tulisi hoidettua. Olen tässä aikanikuluksi (kun muuta puuhaa ei mukamas olisi) listannut muistettavat mittausasiat uudesta asunnosta sekä listannut pakkausjärjestystä tulevaa muuttoa ajatellen. Elikkäs:

Mittauslista:
*Mahtuuko 180x200cm sänky pienempään makuuhuoneeseen.
*Tulevien työpöytien koko (60x120 vai 70x150)
*Aulan matto (140x200)
*Keittiön matto
*Verhopituudet
*Vessan allaskaappi
*Vessan peili (40x60)

Pakkauslista:
*Vko45:
Olohuone, sängynalunen, tv-taso,kirjahylly
*Vko46:
Keittiön kaapit, astiat, tarjoiluvaunu
*Vko47:
Vaatehuone, vintti
27.11 MUUTTO

Aika karkea suunnitelma mutta siihen voi tehdä jotain pieniä lisäyksiä. Sisko lupas hankkia mulle lihalaatikoita joita on helppo pinota ja saan töistä pieniä pahvilaatikoita. Mutta kyl yhdel ihmisel kerääntyy paljon kaikkee mahdollista krääsää. Ihan älytöntä tää roinan määrä. Välillä tunnen olevani suoraan 4D:dokumenteista, Himohamstraaja. :D Pöyristyttävää..

ps. Oon alkanu myös suunnittelemaan (lue:listaamaan) joululahjoja ja tarttis nyt sit sen kunniaks opetella tekemään kirjoneuletta. En sit mitään vaatimattomampaa oo keksiny.. :(

Pohjapiirrustuksia ja Pate Mustajärven korkokenkiä..

Tässä tämä asunto pohjapiirroksineen nyt olisi.. Vielä täytyy odotella muutama viikko ja sitten saadaan lainata avaimia vuorokaudeksi. Päästään hiukan valokuvaamaan asuntoa sekä mittaamaan verhopituudet valmiiksi. Marraskuunlopussa kun virallisesti saadaan avaimet, voi sitten vaan nipustaa verhot paikoilleen. Polttelee jo kovin päästä sisustamaan kyseistä asuntoa ja laittelemaan omaa joulua. :)

Oon tässä suunnitellu miten yhdistäisin joulukortit ja "olemme muuttaneet" -kortit. Vois ottaa yhteisen kuvan meistä ja tulostaa paperille ja liimata johonkin pahville. Toiselle puolelle vois myös asettaa pienen pohjapiirroksen kuvan.. En tiedä.. kaikki on vielä niin suunnitteluasteella.. :) Mutta kai nää kaikki asiat järjestyy tästä. :)

Ostin tänään myös uudet saapikkaat. Tosin en ymmärrä mikä nykyajan muotisuuntauksia vaivaa, kun vaatteita sekä kenkiä tehdään vaan pitkäsäärisille gaselli-ihmisille. Tälläiset tavalliset tolppajalkaiset ei pärjää tässä taistossa alkuunkaan. :( Mutta löysinkin tänään oivalliset saapikkaat Dinskosta hintaan 59€.


Tosin kävin katselemassa näitä jo viime sunnuntaina, jolloin niitä miehelle esitellessäni. Hän ihanasti totesi jalkani näyttävän Pate Mustajärven jalalta!! :D Totesin vienosti hymyillen etten tiennytkään Paten käyttävän korkoja ja naisten kenkiä. Ah, mieheni on niin ihana. :) Nyt sitten vaan venytellään varsia ja toivotaan parasta. :)

Jos..

Useissa blogeissa oon nähny tämän ajatusten aarrekartan mitä ollaan vuoden, viiden ja kymmenen vuoden kuluttua. Taitaa mun haaveet sekä tavotteet olla aika tavanomasia joka tytön unelmia. :D Mut tosiaan.. saahan sitä haaveilla..

Vuoden kuluttua 2011:
- Olen 26v.
- Olen valmistunut kolusta ja mahdollisesti hankkinut tai ainakin hankimassa toisenkin tutkinnon.
- Ollaan myös asuttu miehen kanssa vuosi yhdessä ja toivottavasti meillä menee kaikki hyvin ja ollaan onnellisia.

Viiden vuoden kuluttua 2015:
- Olen 30v. (hui kauhistus)
- Ollaan menty kihloihin ja elellään vieläkin onnellisesti mahdollisesti samassa asunnossa johon ollaan nyt muuttamassa.
- Uusi haasteellisempi ja miellyttävämpi työ. Vaikka tykkäänkin tämän hetkisestä työstäni suunnattomasti, välillä toivoisin ilmapiirin olevan hieman parempi.
- Haluisin matkustella enemmän ja mahdollisesti tähän aikaväliin mahtuisi useampikin ulkomaanreissu. Mielenkiinnossa ovat mm. Egypti, Intia, Thaimaa sekä Venäjä.

Kymmenen vuoden kuluttua 2020:
- Olen 35v.
- Mahdollisesti pienen lapsen äiti.
- Vakituisessa hyväpalkkaisessa työssä.
- Helvetillisen asuntolainan alaisena.

Välillä koen pelkoa siitä etten elä elämääni tarpeeksi. Koe ja kokeile uusia asioita. Tunnen välillä suurta tyytymättömyyttä elämääni ja päiviini jotka pyörii suht samaa rataa uudelleen ja uudelleen. En haluisi elää elämää ajattelemalla "sitten kun"- mentaliteetillä, vaan kokeilla erilaisia asioita ja elää.. Tietysti itse siihen pystyy vaikuttamaan parhaiten. Olen vain kauhean huono ja hidas hyväksymään muutoksia ja sopeutuminen vie kamalasti aikaa. Lisäksi asioiden muuttumattomuus ja rutiinit luo minulle jonkinmoista turvaa.. Ja kyllähän asiat nyt tulee muuttuu, kun muutetaan miehen kanssa saman katon alle. Toivottavasti vaan kaikki menis hyvin ja pelkäisin vaan turhan takia niinkuin aina.

WUHUU!!

Miten se elämä meneekin kuin itsestään raiteilleen. Kuten tuossa aikaisemmin manailin mahdollisen muuton ajottuvan ehkä hankalimpaan aikaan tänä syksynä, saimmekin siirrettyä sitä kuukaudella!! Ajatella.. Oltiin jo laskettu ja olin henkisesti valmistautunut pihistelemään seuraavat puoltoista kuukautta, jotta saataisiin vuokrarahat kokoon niin entisiin ku tulevaakin asuntoa varten niin eikös mukava vuokranantajatoimiston täti kysynyt ystävällisesti että, halutaanko muutta vasta joulukuussa. Ja myöhä haluttiin! :) Eli muutto on nyt sitten marraskuun viimoinen vkoloppu. Mulla on kyllä sunnuntaina töitä, mut haitanneeko tuo. Aijon ottaa siihen kuitenkin kolmen päivän vapaat jotta saan rauhassa järkätä uutta himulaistani mieleisekseni. Lisäksi on läjittäin askareltavaa sekä vanhojen asuntojen siivousta, joten eiköhän senkin ajan saa kulutettua.

Tässä olis taas loistavia ideoita uuteen kotiin:

Pikku vessa: Violetti takaseinä, indiskan norsutaulut ja anttilasta kultainen peili

Työhuone: Pöydät vastakkain, seinille miehen tauluja ikean kehyksissä mustiksi maalattuina (mies on suht leffa- ja musiikkifriikki, joten paljon kuvia näytteliöistä,elokuvista sekä musiikista), oveen konttori tarra, mun pikkuinen ikea hyllykkö sekä verhoiksi marimekon valkoharmaa Ananas.

Makuuhuone: Indiskan kultaverhot sekä mustat vuoritetut verhot valolta suojaamaan, tapettitaulu tai kangastaulu, ompelupöydästä tuunattuna kampauspöytä

Tässä taas pieniä suunitelmia. Muihin huoneisiin en oo kauheesti vielä keksinyt juttuja. Ja kai se ajan kanssa tuleekin paremmin. Olen vaan jo niin innoissani ja valmiina muuttamaan.. Olispa jo marraskuu!

Pitäis vielä järjestää jäähyväisjuhlat vanhaan asuntoon. Ajattelin halloweenia jolloin jäisi vielä ratkiriemukkaat 2vko aikaa pakata. Samalla voisin järjestää kauan haaveilemani naamiaiset ja pukeutua. Pukukin on jo toteutusta vaille suunniteltuna. :)

MINÄ ITTE!!!

Tässä muutoksien myllerryksissä on myös herännyt aivan mahdoton tarve alkaa myös itse tuunailemaan kaiken näköstä. Oon lukenu mahdottoman paljon erilaisia lifestyle-, sisustus- sekä askartelublogeja. Vielä kun jostain saisi ostettua aikaa (ja ehkä hiukan rahaakin) kaikkien ideoiden toteuttamiseen.

Kuumimpina ideoina on nyt:

-Muovikirjaimien spreijaus (tuo kirjoitusasu istuu minuun paremmin :D) sekä lasipurkkien tuunaus. Lisäksi keksisin mahdottoman paljon spreijattavaa jo olemassaolevista tavaroistani mm. ikuvanhat muistaakseni Ikeasta hankitut kruununaulakot. Oon saanu ne joulupukilta joskus vuonna nakki. Idean ryöstin täältä Harakan entisestä blogista, uusi blogi löytyy täältä.
-Mustan maton virkkaus matonkuteista
-Ompelukonepöydän tuunaus kampauspöydäksi

Pää on aivan myllerryksessä tästä kaikesta. Eikä asioita helpota ollenkaan se, että töissä tarttis tehä inventaariota sekä koulutehtäviä olisi kasoittain tehtävänä. Lisäksi mahdollinen muutto osittautuu ajankohtaan jolloin olen menossa 3päiväksi toiseen kaupunkiin töihin. Tää kotikin tarttis jossain välissä laitaa pakettiin. Milläköhän ilveellä tästä kaikesta selviäisi hengissä? Vois pyytää pientä lomaa marraskuun puoleen väliin:)

3h + K

Niin se elämä vaan heittelee, että omakin parisuhde on kehittyyt jo siihen pisteseen, että ollaan pätetty pistää hynttyyt yhteen ja etsiä yhteinen asunto. Parisuhteeni on onneksi ottanut asian huomattavasti rauhallisemmin kuin mitä itse olen. Homma on siinä mielessä ryöstäytynyt käsistä, että olen kehittänyt oivallisen stressin itselleni unelmakodin etsimisestä. Uskon vakaasti, että asialla on jotain tekemistä horoskooppimerkkini kanssa ja koska olen Härkä ja koti on minulle pyhä, olen alkanut tekemään jo eroprosessia vanhaan luukkuuni. Lisäksi, että olen hysteerinen sisustusfriikki ei auta asiaa yhtään. Olen selannut kymmeniä asuntoja, niidenpohjapiirustuksia, suunnitellut sisustusta (ei väliä saadaanko se nimenomainen asunto vai ei), olen tehnyt hankintalistoja sekä stressannut keskusteluista miehen huonekalujen muutosta. Miten sitä voi sanoa toiselle nätisti että "Sun huonekalut on rumia ja mun kivempia". Kysyn vaan.. Keskustelua on jo virittänyt miehen Elvis, Mickey Rourke sekä Axl Rosen julisteet. Iggy Popin jo lupasin seinälleni saattaa, mutta nuo muut eivät varmaan sovi kotiini. :( Tästä tulee haasteellista.. Enkä oikeen uskalla ees ehdottaa, että mitäs jos ostettais kaikki huonekalut uutena. Omat huonekaluni olen jo pistänyt tärkeysjärjetykseen. Mitkä ovat ehdottomia ja mistä voisin luopua. Ehdottomia ovat:

-Sohva
-Olohuoneen pöytä
-Keittiönpöytä (sekä siihen kuuluvat upeat, joskin huterat pinnatuolit)
-Sekä Hieno itse tuunaamani lipasto kierätyskeskuksesta

Pitäsi varmaan pyytää parisuhdetta myöskin tekemään oman listansa. Olisikohan siitä apua omaan stressiin? Eilen kuitenkin sain kuulla olevani herttainen, kun paasasin sisustuksesta ja kun kuulin pienen vivahteen äänessä poikkipuolisuudesta, nostin karvani pystyyn kuin kissa ja aloin sähistä puolustuspuhetta. ^^ Olen niin suloinen..

Kaiken kukkuraksi minusta tulee myös äitipuoli. Kanssamme muuttaa pikkuinen Orava. Orava on muutoin ihan jees, mutta en kestä jos se kokee tarpeelliseksi syödä mahdolliset verhot, matot ym. Minun hienot huonekaluni. Se kun ei ole koskaan oikeen viihtynyt häkissään. Voisin tosin opetella joustamaan näissäkin asioissa. Tosin keskusteluissa on ollut Oravan sijoittamista työhuoneeseen jossa se saisi olla vapaasti sähköjohtojen kanssa.. How nice is that.. Ja mies on kuin viilipytty ja käskee minua olemaan stressaamatta.. Saattaa olla kerrankin oikeassa, mutta tunnustaudun olevani mahdoton näissä asioissa. Täytyy oppia antamaan paljon periksi asioissa ja ajattelemaan toisenkin näkökantoja. Tästä tulee niin haasteellista..