...

No niin nyt ollaan selvitty myös lievästä virtuaalipulasta ja mokkulointi on onnistunut suht moitteettomasti. Kiitos rakkaan kärsivällisen veljeni, joka jaksoi neuvoa puhelimitse pienestä tunteenpurkauksesta huolimatta. :)

Eli eipä tässä mitään ihmeempiä. Töissä ahdistaa ja kotona ahdistaa. Oon suunnitellut jo lääkärille menoa tän ahdistuksen kanssa, mutta pelkään etten saakkaan apua. Toisinaan on vaan niin kuristava tunne siitä, että mussa on tosiaan jokin vikana. En ymmärrä miksen osaa ajatella ns. oikein. Aina tuntuu kun jotain vaadin itselleni, tuntuu että se kaatuu mun silmille. Mulla taitaa toisinaan olla niin väristynyt kuva itestäni. En vaan ymmärrä miten saisin tätä purettua. Sekin ahdistaa. Jatkuvasti saan kuulla syyttelyä kateudesta, ahneudesta ja ilkeydestä. Viimeisen kohdan osittain allekirjoitan kyllä (mulla on välillä turhan musta huumori, joka saattaa loukata ihmisiä), mutta en mä usko että oikeesti olisin niin paha ihminen. Olis hienoa päästä johonkin analyysiin yms. missä oppis omat vahvuutensa ja todelliset heikkoutensa. Ku tuntuu että mieli on jatkuvasti liian negatiivisena. En tosiaankaan ymmärrä itseäni.

Noh, pohjalta ei ole suunta kuin ylöspäin ajan kanssa tai ilman. Tarttis vaan tarkastella tuntojaan useammin eikä vaan nieleskellä. :(

Ärsyttää!!

Mikä siinäkin on, että ihmiset ei ymmärrä, että kerrostaloissa on jonkunlaiset järjestyssäännöt ihan syystä?? Mulla on hermo kireellä alakerran naapurin kanssa ja oon tehny valituksenkin siitä. Se kun ruokkii parvekkeeltaan lintuja. Ja siis tätä on jatkunu jo aika kauan. Ne linnut lentelee mun parvekkeelleni sisälle ja sit on lennelly asuntoonkin. Ja on ihan hiton ärsyttävää ku ei voi pitää mitään luukkuja auki ja tuulettaa, kun saa pelätä niitä tirpuloita. Mullakin ku on pieni asunto, olis ihan kiva välillä tuulettaa kun tulee töistä kotiin ym. ja ilma on menny huonoks. Ja muutenki kun kerrostaloissa mulla on lähes aina kuuma.

Täytyy varmaan taas kirjottaa lappunen talonmiehelle. Jos ei kohta ala jotain tapahtumaan soitan sinne tai kirjoitan itse naapurille. Tätä ei yhtään helpota se et kammoksun lintuja. Oli niin kamalaa ku tossa loppukesästä ku mulla alko kesäloma niin yhtäkkiä oli lintu keittiössä ja meitsi vessassa piilossa. Kuulloostaa jo aka huvittavalta näin jälkikäteen, mut sillon ei naurattanu sitten yhtään. Suunnittelin jo et juoksen naapuuriin hakemaan apua, mutta rohkaistuin sitten ja paniikissa kylpytakki liehuen juoksin partsille availeen laseja. Sitten vessan oven raosta heittelin kenkiä kohti olkkarin lamppua missä se ketale lymyili. :(


PERKELE!!

Diudiu

Huh taas on ollut raskas viikko. Töissä on ollu varastontyhjennystä ja ihmisiä on käyny ku pieniä muurahaisia. Ja tänään taas tarttis mennä töihin. Olo on ressaantunut ja väsynyt.

Viime lauantaina oli pyhämiestenpäivä ja käytiin poikaystävän kanssa hautausmaalla poikaystävän isoisän ja isoäidin haudalla. Oli kyl ihan jumalattoman kaunista, kun oli ihan pimiää ja paljon hautakynttilöitä. Sieltä nää muutama kuvakin.

Joulustressi vaan lsääntyy, hyvistä suunnitelmista huolimatta. Viel ku sais budjetoitua jotenki järkevästi kaikki ostokset niin olis hyvä. Mut taitaapi menä vaikeeks. Ja kohta alkaa sunnuntai työtki. Huhuh. Ajattelin et vois aina sillon tällön töistä päästyään uhrautua ja käydä yhessä tai kahessa kaupassa, ostamassa joululahjoja. Tiedän siis suurinpiirtein mitä ostan kenellekki. Ja minittakoon vielä etten viihdy ostosruuhkissa varsinkaan joulusin. Ihmisillä kun on joku pakko ryntäillä joka suuntaan.

Oon ollu hiukan huolissani mun äidistä. Sen mies katos jonnekki helsinkiin tossa maanantaina ja keskiviikko yöllä oltiin soitettu helsingistä et se on sieltä löytyny täydessä psykoosissa. Nytte se on suljetulla hoidossa. Ne oli kuskannu sen heti ke aamulla turkuun. Mutsi ollu koko ajan kauheen rauhallinen, mut kyl siitä huomaa että se on tosi väsyny. Eli sillä sen miehellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se on onneks lopettanu juomisen niin kaikki on hiukan rauhottunu. Yli vuoden ollu juomatta. Yritän aina töissä tehä mahdollisimman paljon juttuja ettei mutsille kasvais sieltä stressiä. Ja muutoinki tarjoudun koko ajan avuks, mut ei se hölmöläinen hyväksy apua. :( Joulun jälkeen ainakin helpottaa sitten kaikki.

Nyt menen etsimään vohvelirautaa, kun enitinen haluaa sen nyt kahden vuoden jälkeen takaisin. :)

Kiitos hei!