"Hirvenpolkua seuraamalla pääsee kyllä sinne minne haluaakin, mutta ei ilman paskaa kengissään"

Otsikkona siteraaus on Marjo Isopahkalan runokirjasta Kurpitsavaunut. Sain sen joululahjaksi ja lisäksi sain Isopahkalan kirjottaman Kumisaapasrakkaus. Ihan mahtavia molemmat!

Elikkäs siis esittelen tässä pukin tuomia lahjuksia. Olen siis ollut ihan hirmuisen kiltti. :) Kaikkea en jaksanut kuvata, koska osa oli löytänyt jo paikkansa kaapin perukoilta. Tähän ryhmään muunmuassa mainitsen Pentikin Vanilja sarjasta kaksi syvää lautasta sekä äitiltä saadun piirakka vuan. Ei siis enää tarvii leipoa omenapiirakkaa syviin laatikkovuokiin. :D


Sitten sain myös Kreeta Onkelin novellikokoelman Tervetuloa Paratiisiin.



Muutaman muumi kirjan. Haluisin kerätä kaikki noi paksummat kirjat myös. Noi ohkaset kaikki taitaakin olla jo omistuksessa, Kuinkas sitten kävikään ja Kuka lohduttaisi Nyytiä.


Sitten sain aivan mahdottoman upean Ikean kynttelikön. Oon salaa kuolannu sitä, mutta samalla ollut sitä mieltä ettei mulla ole tilaa sille. No se löysi kyllä heti arvoisensa paikan. Ja sopii kuin nyrkki silmään siihen. :)


Sitten sain upean suoristusraudan. Vanha sanoskin sopivasti itsensä irti hetki sitten. Tämä onkin niin hieno laite että, se hurisee, sanoo piip sekä siinä on muisti. Se siis muistaa viimeksi käytetyt asetukset. Lisäksi voin valita raudan kuumuuden hiustyypin mukaan, sekä itse suoristaessa rauta vapauttaa jotain ioneja, jotka sitten saa hiuksieni värin hehkumaan ja tuntumaan satinisen pehmeiltä. :)


Ystävän omatekemä heijastin. On muuten sitten herttainen. :)



Pilkullisen patalapun, joka sai kunnian päästä hiirimatoksi. Olen ihan hulluna pilkullisiin juttuihin ja siis omistan kaikenlaista palloa. Kuppia, kannua ja keittiöpyyhettä. Vaatteista nyt puhumattakaan.


Poikaystävältä sain lahjaksi Guccin lahjapakkauksen. Rakastan tuota Floran tuoksua. Sain synttärilahjaksi ekan pullon ja valittelin että se tuntuu olevan lopussa, niin sain sitten lisää. :) Kaupan päällisiks tuli vielä 100ml lotioniakin. :)


Sähköhammasharjan unohdin kuvata. Sain siis sallaisenkin mutta se nyt sitten unohtus. Sen kanssa kun harjaa, tuntuu että koko pää tärrää. :D

Sitten kävin tänään ihan töistäpääsyn ja aleiden alun kunniaksi ostoksilla Wiklundilla. Mukaan tarttui Schollin jalkavoidetta, Simplen puhdistusliinoja kasvoille, Nivean soft caring vartalovoidetta sekä Mavalan kynnen pikakuivattajaa. Ajattelin kokeilla, josko se auttais tähän ikuisuus ongelmaan, eli aina kun lakkaan kynnet tulee kauhea tarve tehdä kaikkea. Ja siitä johtuen on kynsilakat useimiten ihan piloilla. Sitten ostin myös sen kunniaks Lorealin Resist & Shine titanium blak glossin kynsilakan sävynä Black Purple. Omistan jo sävyn Black Turquoisen. Haluaisin muitakin sävyjä tuosta sarjasta. On tuhottoman upea hohde noissa. Vieläkun sais käsiinsä jostain sen Black Goldenin olisin taivaissa. :)

Tässä vielä kuvaa ostoksistani. Samalla näkyy kaniisti pedattu sänky siellä taustallakin. :D


Mutta tämä postaus olis nyt sitten tässä. Uuden vuoden lupauksia tässä tarttis alkaan kohtapuolin miettimään. :) Ja suunnittelemaan mahdollista toimintaa siksi päiväksi. Töissä olen ainakin alkupäivästä. Mutta asu on jo suunniteltuna. :)

Mutta nyt painun lukemaan uusia kirjojani. Öitä vaan kaikille. :)

Joulu<3

Joulun rauhaa kaikille!

Viimein ollaan kovasta flunssasta, äänen menetyksestä sekä joulusta selvitty. Alkuviikosta tuntus ettei mistään tuu mitään, kun oli niin kauhia flunssa ja ääni poissa. Olin oikeen sairaslomalla ja sain lääkäriltä lahjaksi reseptin antibioottikuurille. Jota oon muistanu ihan mahdottoman huonosti syödä. :( Tuntuu ihan mahdottomalta iltasin muistaa ottaa sitä lääkettä. Mut parempaan ollaan menossa. Äänikin kuuluu jo. Ti-ke se oli kokonaan poissa ja oli mahdottoman mukavaa rämpiä lumessa kuumeisena ostamassa viimeisiä joululahjoja.

Mutta muunmuassa tämmöisiä paketteja sain aikaiseksi:



Kuvat on hieman tärähtäneitä (mutta niin on kuvaajakin), mut en jaksanu ottaa uusia.



Tässä on vaan murto-osa ostamistani lahjoista. Kolme kassillista vein äidin luokse aaton aattona. Samalla annoin äidille spesiaalilahjan ja esittelin poikaystävän ensimmäistä kertaa. Ei me olla seurusteltu kun vast joku 1,5v. :)

Lisäksi tälläisen paketin poikaystävä sai synttärilahjaksi. Hällä kun on synttärit 25.12 ja nyt tuli oikein pyöreitä täyteen. Pakettien sisällä oli miehen lempi viskiä (jota ei kuvattu, en tiedä miks) ja lempikirjailijan novellikokoelma.


Korttina oli Sammakon kirjakaupasta ostettu Charles Bukowskin kortti ja takana pieni runo. On muuten hienoja kortteja. Niitä oli kolme erilaista ja aijon laittaa kehyksiin niitä. :) Pidän niin tuon tyyppisistä vanhoista kuvista.

Lisäksi äipälle tuli askarreltua tälläinen kyltti. Vaikka omia lapsia ei vielä olekkaan, niin onhan noilla siskolla ja veljellä kummallakin kaks. :)



Mut rauhaisaa kinkunsulattelua kaikille. Postaan lisää joululahjoista, kuhan jaksan kuvata niitä. :)

Olen pieni nalle vain..

Oltiin eilen poikaystävän kanssa S-osiksessa katsomassa mahtavaa Hard Comedy Experienceä. Kauden viimeisenä esiintyjänä oli Ismo Leikola. Ja oli niin hulvatonta et nauroin vedet silmissä koko pari tuntisen solon ajan. Ihan uskomatonta stand up show. Oon tykänny Ismosta jo sillon kun se esiintyi Hyppönen&Enbuske Experiencissä.

Enimmäkseen esityksen aiheet liittys seksiin ja perinteiseen pieruhuumoriin mutta, olihan siellä ihan ajankohtasiakain asioita mm. Matti Vanhasesta ja sikainfulenssasta. Lisäks Leikola esitti myös lauluja kitarasäestyksellä, esim. vanha kunnon Pikajuna Mexikon sai uuden version pendolinosta. Liput oli ilmeisestikkin myyty täysin loppuun. Ainakin porukkaa oli sen mukasesti. Tosin liput oli myös todella halvat, osakuntalaisille 8€ ja muille 10€.

Mutta siis ihan mahtava esitys. :) Täältä voi katsella pätkiä.

Muutoin eilinen menkin sitten siskon kanssa hengailessa ja pelatessa nintendo wiitä.

Lennä lennä leppäkerttu..

Täytyy nytten siis ihan hehkuttaa miten söin mahdottoman hyvää ruokaa tuossa yks päivä. Vietettiin töissä pikkujoulua ja mentiin porukalla ulos syömään. Ravintolaksi valittiin ihana Kortteliravintola Kerttu. Ja ai että oli namia.

En ole siellä koskaan käynyt ennen, ja aluks olikin hyvin jännittävää. Siellä asetuttiin heti jonoon ovesta ja tilaaminen hoidettiin suoraan tiskiltä. Eli ei ollut perinteistä systeemiä mitä muissa ravintoloissa (tai ainakin niissä, joissa itse olen ollut). Tilasin ruuaksi kasvisburgerin ja oli ehkä täydellisin annoskoko. Yleensä mulle on aina koitunu ravintoloissa se että, annokset on mahdottoman suuria, enkä halua laittaa maksettua ruokaa hukkaan. Toisin sanoen yritän ahdata annoksen itseeni väkisten. Mutta tässä vegeburgerissa oli välissä lämpimiä vihanneksia ja lisukkeena oli tortilloja (niitä sipsinolosia rapsakoita juttuja). Jaksoin oikein makoisasti mutustella koko annoksen napaani, eikä tehnyt edes tiukkaa. :D

Suosittelen siis kaikille lämpimästi. :)

Ps. viikonloppuisin siellä on burgerbuffet ;D

...

No niin nyt ollaan selvitty myös lievästä virtuaalipulasta ja mokkulointi on onnistunut suht moitteettomasti. Kiitos rakkaan kärsivällisen veljeni, joka jaksoi neuvoa puhelimitse pienestä tunteenpurkauksesta huolimatta. :)

Eli eipä tässä mitään ihmeempiä. Töissä ahdistaa ja kotona ahdistaa. Oon suunnitellut jo lääkärille menoa tän ahdistuksen kanssa, mutta pelkään etten saakkaan apua. Toisinaan on vaan niin kuristava tunne siitä, että mussa on tosiaan jokin vikana. En ymmärrä miksen osaa ajatella ns. oikein. Aina tuntuu kun jotain vaadin itselleni, tuntuu että se kaatuu mun silmille. Mulla taitaa toisinaan olla niin väristynyt kuva itestäni. En vaan ymmärrä miten saisin tätä purettua. Sekin ahdistaa. Jatkuvasti saan kuulla syyttelyä kateudesta, ahneudesta ja ilkeydestä. Viimeisen kohdan osittain allekirjoitan kyllä (mulla on välillä turhan musta huumori, joka saattaa loukata ihmisiä), mutta en mä usko että oikeesti olisin niin paha ihminen. Olis hienoa päästä johonkin analyysiin yms. missä oppis omat vahvuutensa ja todelliset heikkoutensa. Ku tuntuu että mieli on jatkuvasti liian negatiivisena. En tosiaankaan ymmärrä itseäni.

Noh, pohjalta ei ole suunta kuin ylöspäin ajan kanssa tai ilman. Tarttis vaan tarkastella tuntojaan useammin eikä vaan nieleskellä. :(

Ärsyttää!!

Mikä siinäkin on, että ihmiset ei ymmärrä, että kerrostaloissa on jonkunlaiset järjestyssäännöt ihan syystä?? Mulla on hermo kireellä alakerran naapurin kanssa ja oon tehny valituksenkin siitä. Se kun ruokkii parvekkeeltaan lintuja. Ja siis tätä on jatkunu jo aika kauan. Ne linnut lentelee mun parvekkeelleni sisälle ja sit on lennelly asuntoonkin. Ja on ihan hiton ärsyttävää ku ei voi pitää mitään luukkuja auki ja tuulettaa, kun saa pelätä niitä tirpuloita. Mullakin ku on pieni asunto, olis ihan kiva välillä tuulettaa kun tulee töistä kotiin ym. ja ilma on menny huonoks. Ja muutenki kun kerrostaloissa mulla on lähes aina kuuma.

Täytyy varmaan taas kirjottaa lappunen talonmiehelle. Jos ei kohta ala jotain tapahtumaan soitan sinne tai kirjoitan itse naapurille. Tätä ei yhtään helpota se et kammoksun lintuja. Oli niin kamalaa ku tossa loppukesästä ku mulla alko kesäloma niin yhtäkkiä oli lintu keittiössä ja meitsi vessassa piilossa. Kuulloostaa jo aka huvittavalta näin jälkikäteen, mut sillon ei naurattanu sitten yhtään. Suunnittelin jo et juoksen naapuuriin hakemaan apua, mutta rohkaistuin sitten ja paniikissa kylpytakki liehuen juoksin partsille availeen laseja. Sitten vessan oven raosta heittelin kenkiä kohti olkkarin lamppua missä se ketale lymyili. :(


PERKELE!!

Diudiu

Huh taas on ollut raskas viikko. Töissä on ollu varastontyhjennystä ja ihmisiä on käyny ku pieniä muurahaisia. Ja tänään taas tarttis mennä töihin. Olo on ressaantunut ja väsynyt.

Viime lauantaina oli pyhämiestenpäivä ja käytiin poikaystävän kanssa hautausmaalla poikaystävän isoisän ja isoäidin haudalla. Oli kyl ihan jumalattoman kaunista, kun oli ihan pimiää ja paljon hautakynttilöitä. Sieltä nää muutama kuvakin.

Joulustressi vaan lsääntyy, hyvistä suunnitelmista huolimatta. Viel ku sais budjetoitua jotenki järkevästi kaikki ostokset niin olis hyvä. Mut taitaapi menä vaikeeks. Ja kohta alkaa sunnuntai työtki. Huhuh. Ajattelin et vois aina sillon tällön töistä päästyään uhrautua ja käydä yhessä tai kahessa kaupassa, ostamassa joululahjoja. Tiedän siis suurinpiirtein mitä ostan kenellekki. Ja minittakoon vielä etten viihdy ostosruuhkissa varsinkaan joulusin. Ihmisillä kun on joku pakko ryntäillä joka suuntaan.

Oon ollu hiukan huolissani mun äidistä. Sen mies katos jonnekki helsinkiin tossa maanantaina ja keskiviikko yöllä oltiin soitettu helsingistä et se on sieltä löytyny täydessä psykoosissa. Nytte se on suljetulla hoidossa. Ne oli kuskannu sen heti ke aamulla turkuun. Mutsi ollu koko ajan kauheen rauhallinen, mut kyl siitä huomaa että se on tosi väsyny. Eli sillä sen miehellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se on onneks lopettanu juomisen niin kaikki on hiukan rauhottunu. Yli vuoden ollu juomatta. Yritän aina töissä tehä mahdollisimman paljon juttuja ettei mutsille kasvais sieltä stressiä. Ja muutoinki tarjoudun koko ajan avuks, mut ei se hölmöläinen hyväksy apua. :( Joulun jälkeen ainakin helpottaa sitten kaikki.

Nyt menen etsimään vohvelirautaa, kun enitinen haluaa sen nyt kahden vuoden jälkeen takaisin. :)

Kiitos hei!

Kummankaa olisit mielummi..

"Urbaanioloissa nainen ei pysty perustamaan perhettä. Ja kun mies ei pysty urbaanioloissa metsästämään eläimiä, niin se metsästää naisia. Ja kun nainen ei pysty urbaanioloissa perustamaan perhettä, siihen on jalostunut miehinen metsästysvietti ja se metsästää miehiä. Nainen ei halua olla uhri!" 8)

Olin eilen sitten kaverilla viettämässä tyttöjen iltaa. Oli ihan mahtista. Tehtiin pitsaa ja katottiin putkessa Kumman kaata. :) En yhtään taas muistanukkaa et kuin hauskoja ne on. Sillon ku niitä tuli uusintoina ne oli musta aika väsyneitä, mutta nyt jaksoi taas nauraa niillekki. Ja lisäks pääsin kokeilemaan mun säilykeartisokkaani. Oli muuten hyvää pitsassa. :)

Lisäks mulla on alkanut joulu! Pistin siskolle ja veljelle sekä kaverille kyselyn niitten lasten vaate koista. Ajattelin täs alkaa kohta hiukan selaileen et löytyiskös jostain h&m:ltä jotain khuulei vaattei yms. Nii ja sit ostin hienon piparimuotinkin eilen. Voi sit alkaa heti leipomaan pipareita:) Muutoinkin oon jo suunnitellu joulua. Ajattelin et tänävuonna vois hiukan laittaa joulua kotiinkin. Ajattelin laittaa jouluoksan. Eli oksa jossa olis joulupalloja. Eli ihan yksinkertaisesti. En kuitenkaan oikeestaan oo jouluna paljoa kotosalla.

Tänään ollaan sit menossa äitin ja siskon kanssa Osaava nainen-messuille. Saa nähä mitä kaikkee siellä sitten onkaan. :) Ajattelin leipoo niille pätkismuffineita yllätyseväiks, mut katotaan nyt miten kerkin. Poikaystävä ilmotti ainakin jo perjantaina kaupassa haluavansa niitä. :) Sillain varovasti kysys ku otin pätkispussin hyllystä et Ostiksää noi ihan muuten vaan, vai teetkö niit muffinei. :D

Selvitty!

Bileet oli mahtavat. Kiitos siitä järjestäjille. Juhlakansa oli mukavaa ja osa juhlakansasta oli vähän vähemmän mukavalla tuulella (lue:naamat).

Mutta siis.. palatakseni aivan alkuun, niin lauantai aamupäivän kulutin salilla rehkiessä (on muuten pakarat vielki ihan jumissa) ja sieltä sitten suunnistin nenäni kohti keskustan kauppoja. Monessa paikassa kävin ja itkuakin meinasin turhautuneena alkaa tuhertaan, mutta löysin kuin löysinkin itselleni mustat housut!! Ne on sellaset rokahtavat hiukan piukahkoa materiaalia. Jotkut sanois niit pilleiks, mut oikeesti ne on ihan suorat housut. Mulla on vaan taipumus muhkeisiin pohkeisiin.
Mitään paitaa en ees tajunnu ettii, ku suuntasin sit katseeni kenkäkauppoihin ja aloin hysteerisesti etsiä itselleni saapikkaita. Missään ei oikeen ollu mitään.. siis ei ainakaan sellasia jokka olis hinnaltaan sopinut mun kukkarolle saati menny jalkaan (ne pohkeet!!). Se on jotenkin ihan uskomattoman noloakin kokeilla niit kenkiä ja kun tajuaa että ei helvetti eihän nää mee ees pohkeesta kiinni! Sitte toivoo vaan ettei kukaan muu huomaa niitä punehtuneita poskia ku ähisee hikipäässä vetskaria epätoivosesti. Noh mutta siis.. löysin sit sattumoisin Wiklundin ihan oman kenkäosaston. Oon luullu siis jo pitkään että siellä on vain kolmannessa kerroksessa se kenkämaailma. Sieltä sitten käsiini osui alesaapikkaat jokka oli omassa yksinkertaisuudessan ihan kivat. Ostin sitten ne.

Sitte alkokin monen tunnin puunaus ja valmistautuminen. Viimein olin kasilta valmiina lähteen juhliin jokka siis olivat alkaneet jo viideltä. Olen tyylikkäästi myöhässä;)
Loppu ilta menikin sitten ihan perinteisesti hiukan leikkien ja juopotellen. Lopuksi suunnattiin Apolloon katsomaan 5thseasonin keikkaa:).

ps. Illan kohokohtana oli, kun sain kuulla poikaystävän hyvältä kaverilta kuinka sopiva pari me ollaan keskenämme. Lämmitti mieltä vaik kyllähän mä ton tiesin jo itekki. :)


+ps. Tää oli sellanen lisko mikä kiersi jokaisella ja sen kanssa otettiin kaverikuvia. Sanokaa päivää Herra Liskolle! :D

:s

Mulla on kauhee vaate ongelma!! Oon siis menossa huomenna poikaystävän kaverin synttäreille ja ahdistaa jo valmiiks se väen paljous siellä. Ja se etten tunne sielt oikeen ketään ja tiiän et sit istuskelen siel hiljaa (ihan tyytyväisenä tosin, ku ei tarvii small tallkata) lipitellen bisseä poikaystävän huudellessa et 'Onko kaikki hyvin?' :s

Tänään olis tarkotus mennä urakalla shoppailemaan, jotain riepua mihin kietoutua. Enkä siis voi sietää oikeen shoppailua. Varsinkaan sillon ku on jossain päin keskustaa menossa jokku hullun myllyn hullut päivät ym. varaston tyhjennystä. Liikaa ihmisiä ja mun on vaikee keskittyy olennaiseen ja miettiä asukokonaisuuksia. Oon muutenki ihan mahdottoman huono valkkaamaan vaatteita, saatika ostamaan niitä. Siksi tämä on niin kamalan iso ongelma.

Mutta siis tänään lähden metsästämään 1.Paita. Joku musta (YLLÄRIPYLLÄRI!!) Siisti, ei liian paljastava, joku trendikäs? 2. Saappaita. Oon ihan lopen kyllästyny mun kenkä valikoimaani, joka on lähes olematon. Sellaset saapasjalkakissa-saappaat olis khuulit mut ei mulla sellasiin taida nyt olla varaa. Saati et ees tietäisin missä sellasia myydään!! 3. Mustia housuja. Mielellään farkkuja, mut jokku sen tapasekki käy.

Mää en oo koskaan ollu mitenkään trendikäs, saati ymmärtäny mikä milloinkin on muotia. Tosin nyt taitaa ainakin olla jonkunmoinen kerrospukeutuminen in. Enkä mitenkää osaa tehä mitään yhdistelmiä yms. :( Tunnen itteni jo ihan sika surkeeks nytte.

Tän kaiken ylimääräisen ressailun lisäks, olo on ku turvonneella norsulla! En oo täl viikol käyny ku mitä.. kerran jumpassa. Ja tänään pitäis mennä juoksemaan, mut ei kiinnosta yhtää. Ajattelin mennä pikkusen kiertään keskustaa ja siitä sit salille, mut voi olla hiljasta et sit enää huvittaa mikään.

Lisä infoa tulee ku raahaudun kotin masentuneena siitä et kun mikään ei sovi yms. Poikaystävä lupas kyl kiltisti viedä mut shoppilemaan kauppakeskuksiin illasta, mutta jos se on mukana niin tuskin tulee ostettua mitään. :(

Oi Ihana Syksy<3

Ai että rakastankin syksyä! Tuoksua, värejä, sadetta! Ahh.. Tosin tällä viikolla on tullu jo kolmasti rakeita ja sää on ollut muutoinkin hyvin vaihtelevaa auringonpaisteesta siihen sadekuuroon. Mutta en valita.. vaan nautin. :)

Viime viikonloppuna tunsin todella syksyn saapuneen. Lauantaipäivän vietin parhaan ystävän ja kummitytön kanssa leikkien. Käytiin puistossa haistelemassa syksyä ja katselemassa auringonsäteitä. Keinuttiin, laskettiin liukumäkiä ja laulettiin lastenlauluja. Sunnuntaina kävin äipällä haravoimassa ja syömässä kaalikeittoa. NAM! Oltiin leivottu oikeen sämpylöitä ja jälkkäriks oli omenapiirakkaa vaniljakastikkeella. Kyl taas kelpas äipän herkut! :)

Eipä tässä oikeen muuta ole ollu.. Miestä olen ikävöiny kun ei olla koko viikkona keritty näkemään. Sillä on ollu paljon koulujuttuja ja se sai yhen sijaisuudenki täks viikoks. Vaikka hiukan on ikävä niin olen silti tosi ilonen sen puolesta. Lupasin leipoa sille vko loppuna omppupiirakkaakin palkkioks ku on ollu nii ahkera (ja koska haluan hemmotella sitä).

Anteeksi, että olen.

Se on kummallista, miten jotkut vapaaehtoisesti ryhtyvät ihmisten kynnysmatoiksi. Pyytelevät anteeksi omia mielipiteitään ja ajatuksiaan. Myös minä itse.
On jotenkin helpompaa säästää itseään riidoilta ja sanoa toiselle "Ihan miten vain, ei mulla oo väliä", kuin sanoa oma mielensä peläten toisen suuttumusta tai tuntea se syyllisyys. Samalla antaa itselleen synninpäästö.

Jotain (tai aika paljonkin) tällä on tekemistä omanarvontunnon kanssa. Sitähän sanotaan että itsetunto vaikuttaa elämän jokaisella osa-alueella. Jokaisessa päätöksessä isoista aina pieniin. Itselläni tämä on lähes olematon. Iltaisin saa aina mielessään miettiä, mitä olisikaan halunnut sanoa. Nämä koostuvat pienistä asioista, mutta toisinaan tekisi mieli vain huutaa äänensä käheäksi. Mutta ei, en uskalla. Pelkään leimautumista, enkä halua olla itsekeskeinen paskapää. On niin mahdottoman vaikeaa hyväkysä itsensä.

Jänskää

Tänään on sitten ollut ihan mahdottoman tylsä päivä. Asiakkaita oli niin vähän liikkeellä, että se tarjosi suhteellisen suotuisat ympäristöt ajattelulle. Mikä on suhteellisen vaarallista siinä mielessä, että usein ajattelemalla alan vaikeuttaan elämääni. Mun mielentilat kun muutenkin tuppaa menemään yhtä vuoristorataa pitkin.

Töissä oli siis suht lamauttavaa, ja lisäsin jännitystä menemällä kirjastoon yksin. YKSIN! En ole käyny siellä uudessa paljoa ja se on suht vierasta maaperää. Ja tollaset uudet sosiaaliset tilanteet on mulle tosi jänskiä. :) Ja ne lainausautomaatit vasta jänniä onkin! Pari kertaa testannu ja siis niin kauheella säädöllä et pelkkä ajatuskin jännittää. :)

Lisäksi kävin tuhlailemassa omaisuuttani Wiklundilla ostelemalla kalliita kampaamotuotteita. Eli ostin Wellan latvaöljyn, jota kampaaja on suositellu mun luonnonkiharoille, sekä ostin Osiksen suoristus seerumin. Kelpaa taas suoristella kutreja. :) Kävin myös siellä kenkäosastolla, josta löytys ainaki kahdet suht passelit kengät. Niitä en sit enää raaskinu alkaa osteleen. Seppäläänkään en sitten enää jaksanu kävellä katsomaan, oisko siellä olis ollu mun venäläismekkoani, vaikka suunnitelmissa oli. Et ehkä huomenna. Mukaan myös tartui muumi-vieraskirja, josta aijon tehdä leikekirjan. :)

Huomenna on taas koko ilta aikaa itselle, kun Miehellä on bänditreenit. On niin mukavaa aina välillä olla ihan itsekseen. Piti sillekkin oikeen sitten lähettää viesti ja kehuskella mun kirjastoreissullani. :) Olen sitten niin ilonen et oon löytäny just Miehen rinnalleni. Toisinaan uskallan jopa ajatella onnellisuutta. Mutta vain harvoin.

Ei karhutkaa aina riehu, ne syö välil puolukoita

Tämä on tarina tytöstä (tai naisesta, ihan miten kukakin sen ottaa), joka on useimiten eksyksissä omassa maailmassaan.

Olen jo pidemmän aikaan haaveillut blogin kirjoittamisesta, tai siitä asti kun koukkuunutin itseni näihin. Ajattelin aikaisemmin että mitäs sitä sinne sit oikeesti kirjottaisi ja totesin et tarviikos siinä nyt sitten aina niin paljon syvällistä pohdintaa edes olla. :) Ehkä on parempi vaan mitä vähemmän on.

Aluksi ajattelin, että haluan kirjoittaa suurista tunteista ja syvällistä pohdintaa elämästä ja ihmisistä, mutta valitettavasti elämäni on toisinaan hyvinkin mitään sanomatonta ja pahuksen tasaista. Joten kirjotan sitten kaikesta mahdollisesta. :)

Joten tervetuloa! :)