Hengissä..

Heipä hei..

Hengissä ollaan.. Tässä on olut niin aljon kaikenlaista että blogi on jäänyt aivan toissijaiseksi asiaksi. Ajattelin koota pienen kuukausikohtaisen tiedonannon elämästäni ja menemisistäni.

Heinäkuu:

Tosiaan, ostimme heinäkuussa asunnon jota ollaan laiteltu pikku hiljaa. Asunto oli osittain suht huonossa kunnossa ja siitä johtuen ollaan se mitä ollaan osattu tehty itse. Paljon olisi tehtävää mutta ne puuhat vaativat jo niin paljon rahoitusta mitä meillä ei tällä hetkellä ole. Tässä muutamia kuvia asunnosta ja sen vaiheista.

Kuva eteisen portaikosta ja ulkovesta.

Kuva olohuoneesta. 

Huomatkaa ihanat mummun kalsareiden väriset seinät. Ne maalattiin valkoisiksi. 

Kuva makuuhuoneesta.

Makuuhuoneen toinen laita. Kuvat on siis otettu ennenkun olemme mitään tehneet.

Elokuu:

Sama asunnon laittohomma jatkuu. Olo on kuin sumussa. Kaikki liikenevä vapaa-aika menee maalatessa, sisustaessa ja asioiden selvittämisessä. Mehän tosiaankin ostettiin liuta uusia huonekaluja kuten kirjahylly, tv-taso. Vielä tarttis hankkia lisää osia kirjahyllyyn sekä ainakin kolme uutta mattoa.

Syyskuu:

Sisustus kriisi. Asunto alkaa näyttämään asuttavalta mutta kodikkuus puuttuu. Olohuone alkaa muotoutumaan lempihuoneekseni (aina täytyy olla kodissa lempihuone). Tämä on ennen kuulumatonta sikälli etten ole koskaan oikein pitänyt olohuoneista. Aina ennen lempihuoneinani on ollut joko keittiö tai ruokailutila. Nyt ainoa kodikas osa on olohuone ja siitä johtuen lempihuoneeni.

Tässä on sitten jo makuuhuoneen muutosta havaittavissa.

Olohuoneen kirjahylly ja tv-taso -projektia.

Valmistautuminen aikuisille suunnattuun koulutusohjelman pääsykokeisiin alkaa tässä kuussa. Kirjoitan pitkiä sepustuksia miksi juuri minä olisin sopiva ja täydellinen opiskelemaan yseistä alaa. Lisäksi olen lähettänyt liudan erilaisia työhakemuksia eri paikkoihin kuitenkaan onnistumatta pääsemään edes haastatteluun.

Lokakuu:

Pääsykoe oli tässä kuussa. Tuntui että se meni hyvin. Olo oli että mahdollisuudet päästä sisään olivat jopa realistiset. Tosin kokeessa ollut matemaattista taitoa vaativat tehtävät mietityttivät sekä englanti. Olen niissä sikahuono!

Marraskuu:

Koti on jäänyt taka-alalle. Ei vaan kokoajan jaksa selvittää ja etsiä.

Olen keskittynyt lähinnä suunnittelemaan joulua sekä jännittämään pääsykokeen tuloksia. Paljon keskusteltiin Miehen kanssa mitä jos en pääse. Yritin valmistautua pahimpaan mutta silti pieni toivo oli koko ajan mielessä. (Yleensä olen skeptinen jokaisen asian suhteen ja hyvä valmistautumaan pettymyksiin juurikin tämän kaltaisen mielikuvaharjoittelun johdosta.)

Tulokset tulivat.. Oltiin Miehen kanssa sovittu että hän saa avata kuoren jos haluaa kun olin itse töissä. Mutta haluaisin itse lukea vastauksen. Jännitys oli kuitenkin niin kova että mies ilmoitti vastauksen, joka oli kieltävä. Siinä sitten vedettiin vaan tekohymy naamalle, palveltiin asiakkaita ja ruokatunnilla itkettiin vessassa. Ja taas sama hymy naamalle kun keittiöstä lähdettiin. Selvisin hyvin muutamasta tunnista mutta kotiin päästessä romahdin uudestaan. Harmitti ihan vietävästi. (Turhan laimea kuvaus sen hetkisistä fiiliksistä.)

Tuli tutuiksi tunteiden perusaskelmat. Ensikisi tuli suru ja pettymys. Miksi en ole niin hyvä? Miksen koskaan onnistu? Mikä vika minussa on etten onnistu?

Toiseksi itsesääli ja syytökset.. Minussa on jokin vika, Olen tyhmä enkä siksi pärjää.

Ja kolmanneksi viha: Haistakaa paska koko koululaitos! Vielä minä tästä nousen ja näytän että mistä se kana pissii!

Ja lopuksi neutraalitila.. -.-

Kyllä tästä selvitään. Täytyy vaan tehdä uusi sotasuunnitelma. Aloitin myös marraskuussa toisen koulun jolla yritän suunnata itseni uusiin töihin. Koulutus kestää vuoden ja toivon pääseväni sitä kautta uusiin tehtäviin.

Joulukuu:

Oi ihana joulu! Jos jotain rakastan niin joulua. Joulu on paras juhla kaikista. Olen hyvin perhekeskeinen ja pidän perheestäni kaikista vioista huolimatta (kenellä nyt olisi täydellinen perhe). Joulu on perhejuhla jolloin kokoonnutaan yhteen. Tunnelma on lämmin ja välitön. Ah, ihana joulu. Varsinkin kuluvan vuoden aikana olenen enemmän huomannu kuinka paljon perheestäni välitän. Haluan olla heidän kanssaan tekemisissä ja tietää mitä kenellekkin kuuluu. 

Lisäksi kävi selväksi että meille on tulossa uusi perheenjäsen. Mies sai tahtonsa läpi ja meille on tulossa pieni karvatassu vuoden alusta. 

Olemme sopineet tietyistä säännöistä esim. koiran päävastuu on miehellä. Autan toki ruokinnassa ja aamu-ulkoilutuksissa. Mutta muutoin ne kaikki on miehen vastuulla. Jännittää jo vähän itseäkin koko hauvavauva. Jotenkin tosi epätodellinen olo. Mitäköhän meidän prinsessa-diktaattori kissamme tuumaa uudesta asukista? Ensireaktio varmaan on sähinää ja sitten mennään häntä paksuna pitkin asuntoa. Ja varmasti näytetään hauvalle kuka käskee ja missä on kenenkin paikka. Onneks meidän kissa ei paljoa ymmärrä käyttää kynsiä ainakaan ihmisten kanssa. Mut toista se voi olla uuden tulokkaan kanssa.

Että tämmöistä elämää täällä.

ps. Olen paisunut kuin pullataikina! Kesän huipputuloksista on tullut 4kiloa takaisin, joten vuoden alusta alotan NIIIIIIIIN uuden dieetin.. Ja treenauksen.. Uuden elämän.. Tiedän ettei tuo nyt ole paljoa eikä varsinaisesti mulla ole edes paino-ongelmaa, mutta vaatteet kiristää ikävästi eikä se six pack enää näy. 

Täytyy tehdä taas hyviä uuden vuoden lupauksia. :D

Arjen supersankari kiittää.